The Day of the Black Cat (BSF)
Tampereen seudulla ilmaiseksi postiluukusta tipahtaneesta ”Tampereen Kirkkosanomat” 20/20 (2012) numerosta kannattaa lukea erityisesti Jarin tarina. Hän on 1990-luvun huumeaallon uhri. Kun kannabista levisi runsaasti markkinoille, syntyi myös uusia käyttäjäpiirejä. Eräässä keskisuuressa kaupungissa kymmenen nuorta kaveria kerääntyi yhteen käyttämään kannabista. Heistä neljä (40% !) siirtyi sittemmin koviin aineisiin ja jäi käyttäjiksi. Kaksi kovien aineiden käyttäjistä on hengissä ja Jari on heistä toinen. Hän on käyttänyt kovia aineita heroiiniin saakka.
Jari miettii, ettei hänen taustassaan ollut jotain narkomaanin tielle varmasti pakottavaa. Sotkeutuminen huumeisiin oli oma valinta. Jarin kohdalla pohjalle vajoaminen ei ollut myöskään nopeata vaan matkan varrella oli myös normaalia elämää, opiskelemista, työssäkäyntiä ja kotielämää. ”Huumeet liikkuvat normaalien ihmisten seassa, normaaleissa kodeissa”, Jari painottaa. Rappioelämä on vasta huumemaailman loppupiste ja ääripää. Silti huumeet olivat jatkuvasti tavalla tai toisella läsnä, samoin huumekulttuuriin liittyvät petokset, riidat ja väkivalta. Jarillekin tilattiin pahoinpitely ja vain yksi puhelinkeskustelu maksettujen hakkaajien ja toimeksiantajan välillä säästi hänet joutumasta murhatuksi keskellä syrjäseutua.
Kymmenen vuotta sitten Jari jätti huumeet vieroitushoidon avulla. Koottuaan elämäänsä jonkin aikaa uudelleen hän palasi takaisin huumeiden maailmaan – mutta nyt toisten auttajana. Hän on tullut tutuksi monelle nuorelle nuorisotyön kautta. ”Tämä työ auttaa minua muistamaan, mistä olen tullut ja mihin olen päässyt. Eniten minua kaduttaa se, etten jo aikaisemmin päässyt pois huumekierteestä. Suurin osa nuoruudestani on hämärän peitossa. Elämää jäi paljon elämättä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti