Kristitty ja esivalta
Apostoli Paavalin mukaan (Room. 12:8) Jeesukseen Kristukseen uskovan eli kristityn ihmisen tulee tehdä ensin itse kaikkensa voidakseen elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Se merkitsee omien yllykkeiden hallitsemista, ystävällisyyttä, ja joustavuutta mutta samalla vakaumuksen ja luonteen lujuutta pysyä kiinni oikeassa, Raamatussa kerrotussa perustassa.
- Kristitylle esivalta merkitsee Jumalan asettamaa laki- ja toimeenpanovaltaa, jonka tärkein tehtävä on pitää yllä oikeata järjestystä eli rankaista pahantekijöitä, suojella kansalaisia ja palkita lainkuuliaisia ihmisiä. Järjestyksen - kosmos - vastakohta on kaaos. Kaaoksen vahvistuessa pahantekijöiden rankaisemisesta on siirrytty yhä enemmän rehellisten ihmisten, laittomuutta vastustavien henkilöiden ja hyväntekijöiden aseman heikentämiseen tai jopa vainoamiseen jolloin yhteiskuntajärjestys heikkenee järjestäytyneen yhteiskunnan lopullista sortumista ennakoiden. Uskovainen ihminen ei saa elää kuin anarkisti kuvitellen olevansa niin vapaa, ettei laki ja järjestys koske häntä puhumattakaan siitä, että hän ottaa asiakseen ryhtyä horjuttamaan laillista esivaltaa - eli sellaista valtiovaltaa, joka palvelee Jumalaa tehtävässään. Toisaalta kristitty ei saa edes estää esivaltaa suorittamasta oikeita tehtäviään. (1. Piet. 2:13-17; vrt. Room. 13:1-3; Tiit. 3:1). Kenenkään kristityn ei kumminkaan tarvitse totella esivaltaa, jos se määrää tekemään vastoin Jumalan asettamaa järjestystä tai pakottaa omantunnon vastaiseen tekoon tai rikokseen. "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Apt. 5:29)
- Esivallan tulee huolehtia siitä, että yhteiskunnassa on riittävästi poliiseja, lainkäyttö on tehokasta ja oikeudenmukaista, ja että valtio huolehtii rajoistaan ja kansalaistensa puolustamisesta (Room. 13:4). Esivalta, joka päästää leväperäisyydellään laittomuutta ja epäjärjestystä valtaan tai joka laiminlyö oman kansan hyvinvoinnin ja turvallisuuden, ei palvele Jumalaa. Sellaisella valtiovallalla ei ole siunausta eikä tulevaisuutta muutoksitta.
- Jos esivalta ei enää huolehdi velvollisuuksistaan kunnolla, tulee kristittyjen ensin parhaansa mukaan tukea horjuvaa valtaa, ja jollei siitä ole apua, valita (nykyään) parlamentaarista tietä vanhan tilalle parempi lakia säätävä ja lakeja toteuttava edustus. Jos yhteiskunta on jo kaaoksessa tai joutumassa siihen, kristittyjen tärkein tehtävä on suojella esivallan toimimattomuuden takia erityisesti omiaan eli omia perheitään ja toisia kristittyjä, jotka kunnioittavat Jumalan järjestystä, ja vähintään rukoilla järjestyksen palautumisen puolesta.
- Esivaltaa on tuettava omalta kansalliselta pohjalta. Kansallisvaltiossa sopii pitää mielessä se, että on kysymys omasta kansakunnasta ja "isiemme maasta", ja rakkaus isänmaahan on Jumalan mielen mukaista esivallan kunnioittamista. Esivalta, joka pettää oman kansakunnan ja saattaa kansakunnan suureen vaaraan tai jopa tuhoutumaan, palvelee Jumalan sijasta sekasorron, anarkian ja vääryyden isää, paholaista. Sellainen esivalta on kunniaton eikä voi odottaa vääryyksiä palvelevan toimintansa tukemista. Joissakin valtioissa asuu perinteellisesti useita kansoja ja tämäkin esivalta on lähtökohtaisesti oikeata (vrt. Room. 13:1). Silloin kansalaisia on kohdeltava esivallan toimesta tasapuolisesti ja estettävä vainot sekä suojeltava näitä kansoja muilta, valtioon tunkeutuvilta kansoilta ja liitoilta.
- Esivallalla ei ole koskaan lupaa vaatia kristittyä palvelemaan Jumalaa tai jumalia vastoin Jeesuksen Kristuksen ja apostolien ilmoitusta, tai hyväksyä samanarvoisena uskontona jokin muu uskonto kuin kristinusko. Kristinuskon mukaan maailmassa ei ole muuta tietä lopulliseen pelastukseen kuin Jeesus Kristus ja kristityillä on lähetyskäsky tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Esivalta, joka nousee lähetyskäskyä vastaan, ei toimi enää Jumalan puolella; sellainen esivalta on Kristusta vastaan eli luonteeltaan antikristillistä. (Vrt. Luuk. 12:11, 20:20; 2. Tes. 2:3, 7; 1. Joh. 2:18, 22). Kaikki laadultaan antikristilliset esivallat ovat historian kuluessa lopulta romahtaneet omaan mahdottomuuteensa.
Kristitty ja koti
Niin Paavali kuin Jeesus Kristus arvostivat kotia ja pitivät avioliittoa miehelle ja naiselle pääsääntöisesti kuuluvana liittona, vaikka apostoli oli Jeesuksen tavoin Raamatun mukaan vaimoton.
- Koti merkitsee kristitylle turvallista, läheistä ja kaivattua paikkaa. Sinne mennään aterioimaan ja lepäämään, sinne kutsutaan vieraita, mutta kotia tarpeen vaatiessa myös puolustetaan varkailta ja muilta väärintekijöiltä. (Mat. 8:14, 20, 9:10, 24:43; Luuk. 5:29, 12:39).
- Koteja on aikanamme erilaisia. On lapsuudenkoteja, sijaiskoteja, laitos- ja perhekoteja, yhden ihmisen koteja, vanhemman ja lapsen, kahden ystävän tai sukulaisen, ja kahden eri sukupuolta edustavan ihmisen parisuhdeliiton kautta muodostettava koti.
- Jokaisella pitäisi olla jokin koti, jossa hän viihtyy ja kokee turvallisuutta ja tuntee olonsa luonnolliseksi, vaikka kaikki kodit eivät ole eivätkä periaatteessa edes voi olla eri suhteiltaan tai tehtävältään samanlaisia eikä samanarvoisia.
- Jokaisella pitäisi olla jokin koti, jossa hän viihtyy ja kokee turvallisuutta ja tuntee olonsa luonnolliseksi, vaikka kaikki kodit eivät ole eivätkä periaatteessa edes voi olla eri suhteiltaan tai tehtävältään samanlaisia eikä samanarvoisia.
- Kristilliseen parisuhdeliittoon perustuva koti on kristillisessä ja samalla raamatullisessa tarkoituksessa ainoastaan yhden miehen ja yhden naisen muodostama, keskinäiseen uskollisuuteen, kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen perustuva, elinikäiseen sitoutumiseen tähtäävä avioliitto (Matt. 19:4-5; Mark. 10:6-7; 1. Kor. 6:9; 7:2-12; Heb. 13:4). Siihen voi syntyä tai toisinaan olla syntymättä lapsia. Välillä lapsettomaan kristilliseen avioliittoon adoptoidaan vieras lapsi tai koti avaa ovensa ns. sijaiskotina lapselle tai nuorella.
- Nykyään parisuhdeliittoa saattaa usein edeltää kristilliseen kulttuuriin alun perin kuulumaton avosuhde.
- Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhde ei ole edes suhteen virallistamisen jälkeen raamatullinen, kristillinen avioliitto. Kumppanit saattavat asua yhdessä ja heillä on silloin myös yhteinen koti, kenties parisuhde tuottaa myös jotain iloa ja määrättyä onnea, mutta parisuhde ei ole Raamatun valossa eikä juutalais-kristillisen perinteen kannalta katsottuna avioliitto.
- Nykyään parisuhdeliittoa saattaa usein edeltää kristilliseen kulttuuriin alun perin kuulumaton avosuhde.
- Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhde ei ole edes suhteen virallistamisen jälkeen raamatullinen, kristillinen avioliitto. Kumppanit saattavat asua yhdessä ja heillä on silloin myös yhteinen koti, kenties parisuhde tuottaa myös jotain iloa ja määrättyä onnea, mutta parisuhde ei ole Raamatun valossa eikä juutalais-kristillisen perinteen kannalta katsottuna avioliitto.
Kristitty ja muut uskonnot
Kristilliseen käsitykseen kuuluu aina alkaen Jeesuksesta ja evankeliumeista loppuen Johannekseen ja Ilmestyskirjaan asti katsomus, ettei maailmassa ole muuta todellista Jumalaa kuin Vanhan testamentin "tuntematon Jumala", näkymätön ja kuvilla ja patsailla kuvailematon Herra, joka ilmaisi itsensä Abrahamista alkaen hänen jälkeläisilleen ja syntyi lopulta ihmisen muotoon ja sovitti kaikki maailman synnit itse. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Pyhä Henki on toiminut hänen sijaisenaan maan päällä. Kristinuskossa ei uskota muiden jumalien olemassaoloon. Jumaliksi sanotut olennot eri uskontojen piirissä ovat vain joko kuvia ja patsaita tai mielikuvituksen muita tuotteita. Vieraissa uskonnoissa saattaa joskus vaikuttaa myös Jumalan vastustajan, paholaisen, voimia. Raamatullisessa kristinuskossa ei myöskään opeteta eikä ennusteta, että Kristuksen ja kristinuskon jälkeen syntyisi vielä jokin toinen, kristinuskoa oikeampi tai edes oikea uskonto.
- Uhraaminen jumalille on turhaa, koska maailmassa ei ole yhtään epäjumalaa oikeasti olemassa. Epäjumalat ovat mykkiä eivätkä voi kuulla rukouksia. (1. Kor. 8:4, 12:2). Tästä huolimatta on epäjumalanpalvelusta kavahdettava eivätkä ihminen, Jumalan temppeli, ja epäjumalat sovi yhteen. Keskittyminen epäjumalien palvelukseen oikean Jumalan sijasta johtaa kadotukseen. (1. Kor. 10:7, 14; 2. Kor. 6:16; 1. Piet. 4:3; 1. Joh. 5:21; Ilm. 21:8, 22:15).
- Perinteellisen, raamatullisen kristinuskon näkemystä sovellettaessa on niin, ettei kristinusko ja raamatullinen kristitty, Raamatun ilmoittamaan Jumalaansa uskova ja luottava uskovainen ihminen, luota yhdenkään toisen maailmanuskonnon sepittämään kertomukseen jumalista (siis epäjumalista) eikä pidä mitään patsasta, maalausta, veistosta tai piirrosta - puhumattakaan luonnon esineistä: kivistä, puista jne, - jumalana tai edes jotain todellista epäjumalaa esittävänä ilmaisuna. Raamatullinen kristinusko ei pidä myöskään mitään muuta uhria kuin Jeesuksen Kristuksen sovitustyö pätevänä sovitusuhrina syntisen ihmisen ja Jumalan kesken (Ef. 5:2; Heb. 10:10, 14, 18, 26). Näin jokaisen muun uskonnon harjoittama uhraustyö on Raamatun ja siihen luottavan kristityn mielestä turhaa toimintaa ja vieläpä osa kartettavaa epäjumalanpalvelusta.
- Uhrin vastaanoton ohella ihmiseltä odotetaan myös laupeutta - eli ymmärtävää, kärsivällistä ja rakastavaa suhtautumistapaa muihin lähimmäisten ja Jumalan palvelemiseksi (Matt. 9:13; Mark. 9:49, 12:33; Room. 12:1). Siksi kristitty ei esim. pilkkaa muita uskontoja eikä muiden uskontojen menoja eikä niiden kirjoja eikä niiden seuraajia. Kristitty ei toisaalta tee kompromisseja, mielistele toisiin uskontoihin kuuluvia ihmisiä ja ole näkevinään yhteyttä ja sukulaisuutta siellä missä sitä ei Raamatun mukaan kumminkaan löydy. Kristitty saa sanoa tarvittaessa tiukastikin mielipiteensä. Raamattua kunnioittava kristitty ei hyväksy mitään epäjumalanpalvelusta eikä koskaan suhtaudu mihinkään muuhun uskontoon tasa-arvoisella tavalla. Kristityllä on tässä maailmassa niin taolaisille ja kungfutsealaisille, shintolaisille, buddhalaisille, hinduille kuin juutalaisille ja muslimeille esitettävänään yksi, koskaan vanhentumaton viesti: "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Heb. 13:8).
- Kristinuskossa armon ja tekojen välillä ei ole perustavaa ristitiitaa. Kristitty on asetettu toimimaan elämässään aina moraalisesti oikein, mutta hän tietää ja ymmärtää, etteivät hyvät teot ja oikea mieliala häntä pelasta, päinvastoin - koska hän on Jeesuksen pelastama ja ilman ihmisen tekoja todella täydellisesti armahdettu, hänellä on lepo, rauha ja täysi mahdollisuus kehittää laupeutta itsessään ilman tekojensa ja ajatuksiensa täydellisyyttä.
- Kristinuskossa armon ja tekojen välillä ei ole perustavaa ristitiitaa. Kristitty on asetettu toimimaan elämässään aina moraalisesti oikein, mutta hän tietää ja ymmärtää, etteivät hyvät teot ja oikea mieliala häntä pelasta, päinvastoin - koska hän on Jeesuksen pelastama ja ilman ihmisen tekoja todella täydellisesti armahdettu, hänellä on lepo, rauha ja täysi mahdollisuus kehittää laupeutta itsessään ilman tekojensa ja ajatuksiensa täydellisyyttä.
Ylösnoussut Kristus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti