2. Teemasivu: Jumala kutsuu Sinut uskoon ja pelastukseen

Jeesus Kristus, täydellinen ihminen, täydellinen Jumalan Poika ja täydellinen syntien sovittaja

" ...  kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyyni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään ... " (Room. 3:12)

Elämä ja historia opettavat sen, että inhimillinen hyvyys on aina vaarassa kadota hetkeksi tai pidemmäksi ajaksi sosiaalisesta elämästä ja myös yksityisten ihmisten elämästä olivatpa yksilöt tavallisia ihmisiä tai poliitikkoja, taiteilijoita tai pappeja ja saarnamiehiä. Lapsena elämä on pääosin viatonta ja nuorena monen kohdella jopa idealistista, mutta jo varhain synnin painovoima alkaa vääjäämättä painaa ihmistä maahan. Julkiset ja salatut heikkoudet, rikkeet ja suoranaiset rikokset pilaavat elämää ja aiheuttavat politiikassa skandaaleita. Usko ihmisen kykyyn parantaa vain omin voimin elämäänsä - Jumala ja hänen Pyhän Henkensä voima sivuuttaen - ei ole ihmiskunnan sisällä realistinen odotus. Siksi Jumala on jo aikaa tehnyt pelastussuunnitelman, jonka avulla tavallinen heikko ihminen, tai vaikkapa epätavallisen paha rikollinen, voivat pelastua syntiensä vallasta ilman omia tekoja, mutta samalla heille tarjotaan uutta, voimauttavaa elämää kristillisellä uskontiellä.

PELASTUSTAUSTA: JUUTALAISUUS

- Ihmisen täydellinen pelastus "pois poikkeamisesta, kelvottomuudesta, ja pahuudesta" on tuotu esille juutalaisen uskonnon huipentumana. Pelastusta synneistä ei ole ilmoitettu esim. hinduille eikä buddhalaisille tai muslimeille. Juutalaisuuden tai kristillisyyden profeetallisissa - eli tulevaisuuteen "katsovissa" -  kirjoituksissa ei ole ennustettu, että tulevaisuudessa jokin uusi uskonto islamin tavoin tulisi kertomaan pelastuksesta juutalaisuutta ja sen pelastushistoriallista päätepistettä - krisinuskoa - enemmän.  Monet rukoilevat Jumalaa eri kansoissa, mutta vain juutalaiset ovat tunteneet tämän tavoitellun Jumalan ja pelastus on uskottu juutalaisten esittämäksi asiaksi. (Joh. 4:20-22). Kaikissa muissa uskonnoissa on kyse pakanuudesta - eli Jumalaa syvemmin tuntemattomasta uskonnollisuudesta - ja vailla todellisuusperää olevista tarinoista, tai parhaimmillaan yleisestä elämänviisaudesta. Pakanoiden rukoilemista Jeesus kuvaili "tyhjän hokemiseksi" (Mat. 6:7). Pakanuudessa  myös riitit ja rituaalit ovat keskeisellä sijalla, mutta rukousten sanoilla ei ole syvää hengellistä merkitystä pelastusta ajatellen. Pyöritetäänpä eräissä uskonnoissa jopa ns. rukousmyllyjä. Parhaimmillaan muut uskonnot sisältävät jotain eettistä, psykologista tai filosofista viisautta.

- Vaikka pelastus tulee juutalaisten kautta, ns. Herran palvelijan välityksellä, pelastusta ei ole tarkoitettu vain juutalaisille vaan myös yleisesti ns. pakanoille eli kaikille ei-juutalaisille ihmisille (Mat. 12:15-21). Pelastukseen ovat kutsut eri uskontojen jäsenet. Mikään muu kansa tai mikään toinen uskonto ei osoittanut juutalaisuuden tavoin suoraan pelastusta. Kansa voi myös vaipua takaisin pakanuuteen. Tällöin muut uskonnot, mystiikka, taikausko tai noituus rupeavat korvaamaan kristunuskoa. Kokonaisia maita voi luopua kristinuskosta.

PELASTUSVÄLINE: LAKI, ARMO JA "HERRAN PALVELIJA" JEESUS KRISTUS

- Pelastuksen välikappale, "Herran palvelija", on ihmisyytensä puolesta juutalaisen uskonnon parista profeetaksi, parantajaksi ja opettajaksi noussut antiikin ajan käsityöläinen Jeesus Nasaretilainen. Jeesuksen vertauskuva on erään Raamatun kertomuksen viinitarhan omistajan ainoa poika. Viinitarhan omistaja on Jumala ja viinitarhan vuokralaiset juutalaisia. Vaikka vuokralaiset saivat hyvän tarhan, he eivät halunneet maksaa vuokriaan, eli antaa Jumalalle takaisin hyviä hedelmiä etuoikeudestaan saada elää ja toimia Jumalan pelastuksen kertojia ja suunnanäyttäjinä.  Silloin viinitarhan isäntä, Jumala, lähettää palvelijoitaan - eli Raamatun Vanhassa testamentissa esitettyjä profeettoja - kutsumaan kansaa oikealle tielle antamaan Jumalalle elämästään hyviä hedelmiä. Nämä palvelijat häväistiin ja pieksettiin. Lopulta isäntä lähetti "oman poikansa" asialle.  Silloin vuokralaiset kaavailivat saavansa koko viinitarhan itselleen tappamalla perillisen, pojan. Suunnitelman toteuttaminen ei hyödyttänyt. Rikoksesta koitui vain suurempia ongelmia: Isäntä otti  heiltä tarhan pois ja antoi sen vieraille.  Jeesus viittaa tässä kertomuksessa itseensä ja tehtäväänsä "Herran kärsivänä palvelijana" ja omaan sisimpään olemassaoloonsa, Jumalan pojan asemaan.  Eräät antiikin ajan juutalaiset päättivät tappaa ja heittää Jeesuksen juutalaisten ulkopuolelle ja monet seurasivat heitä tässä pahassa, mutta lopputulos on se, että kuolemasta tuli kulmakivi ja pelastuksen osoittaminen siirtyi kristilliselle seurakunnalle.  (Mark. 12:1-10; Matt. 1:21). Tämän jälkeen juutalaisten osuus kristittyjen joukossa väheni ja ns. pakanoiden määrä lisääntyi. Vielä nykyäänkin tosin kääntyy toisinaan juutalaisia "Herran palvelijan" puoleen ja heitä tavataan kutsua "messiaanisiksi juutalaisiksi" - uskovaisiksi, jotka uskovat Jeesuksen olleen kansakunnan hartaasti odottama erityinen valittu johtaja, messias, ja samalla Jumalan ainoa Poika.

- Pelastukseen kuuluuvat moraali, laki, armo, armahdus, pelastus synneistä ja ikuinen elämä

* Pelastukseen liittyvät ensiksi aikaisemmat profeettojen hyvät opetukset täydennettynä Jeesuksen omilla opetuksilla oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, ja taivaasta ja kadotuksesta.  (Mat. 7:21-22; Joh. 13:13-16; 1. Kor. 6:13-17). Pelastukseen ei kuulu moraalin ja tekojen suhteellisuus, tai yksilön kuviteltu vapaus laatia omat arvot ja normit. Kaikki Vt:n profeettojen ja Uuden testamentin Jeesuksen osoittamat moraalisesti väärät teot ja moraalisesti väärät tekemättä jättämiset ovat ns. syntejä.  Synteihin viitataan myös monessa muussa kohdin Raamatussa. Myös ajatukset voivat olla syntisiä - jopa ilman toteutusta. Saastaisiksi kutsutaan ihmisiä, jotka pääasiassa nauttivat tekemistään synneistä eivätkä välitä  elämäntapojen kontrolloimisesta ja muuttamisesta pelastuksen neuvomaan suuntaan. He viihtyvät hyvin tyydyttäessään ahneudesta lähteviä tarpeitaan eri tavoin. He voivat olla esim.  materialisteja, seksirikollisia, perversioiden kannattajia, tai väkivallasta nauttivia ihmisiä, jotka tajuamattaan tulevat vähitellen samalla synnin ja syntiä edustavan pimeyden orjiksi. (Joh. 8:34; 2. Kor. 12:21; Gal. 5:19; Ef. 4:19, 5:3; Kol. 3:5; 1 Tess. 4:17; Jaak. 1:21). Pahojen tekojen tekijät saattavat olla jopa ylpeitä itsekkäästä ja kelvottomasta elämäntavastaan, ja voivat vaatia muilta jopa kovaan ääneen hyväksyntää. Kaiken synnin lopullinen palkka on kuitenkin kuolema (Joh. 8:21; Room. 5:12), jos armo ja katumus sivuutetaan.

Kuuluisa filosofi Diogenes etsimässä "ihmistä". Inhimillisyys on maailmasta usein kaukana

* Pelastukseen kuuluu toiseksi armo. "Herran palvelija" eli Jumalan Poika on valtuutettu antamaan syntejä anteeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vasta syntejään murehtivalle eli niitä katuvalle ihmiselle - joka toivoisi olevansa parempi kuin tosiasiassa voi olla - löytyy  pelastus synneistä. Siksi on tärkeä herkistyä ns. synnintuntoon. Se merkitsee joutumista oman omantuntonsa ahdistelemaksi ihmiseksi. Jeesus antoi ihmisille Jumalan valtuuttamana heidän syntejään anteeksi, kun ei ollut vielä kuollut, ja pelastuksen huipentumana hänen ristinkuolemansa sovitti kaikki ennen tehdyt, sen hetkiset ja tulevat synnit täydellisesti kuin Jumalan itsensä tekona. (Mat. 9:2, 5, 9:6, 26:28; Mark. 2:7; Luuk. 7:47; Joh. 1:29). Jeesus on Kristus, Herra, tahdoimmepa sitä tai emme. Mikään ihmis- tai eläinuhri ei ole tämän vertainen eikä voi sovittaa  syntejä pelastuksen tuoden (Heb. 10:4). Synnit ovat kuuluneet ihmiskunnan arkeen muinaisena aikana tapahtuneesta ns. syntiinlankeamuksesta lähtien siten, että kaikki maailman ihmiset ovat syntiä tehneet (Room. 3:23, 5:12). Myös Jeesus oli kiusattu ihmisen lailla mutta hän ei langennut tekemään syntejä kiusauksen päätteeksi (Heb. 4:15). Kristinusko ilman etiikkaa ja moraalia olisi  synnin kieltämistä, moraalin aliarvioimista ja arvojen väärää suhteellistamista. Se merkitsisi myös ihmisten totaalisesta vapauttamista vastuusta ja omasta vaivannäöstä, mikä on kestämätön väärän vapauden tie (vrt. Room. 6:12-23). Meidän ihmisten on tehtävä ns. parannus vääristä tavoista silloin kun se todella meille on mahdollista (Mat. 3:2, 8, 11:21; Luuk. 5:32; Room. 2:4; 2. Kor. 7:10, Ilm. 2:21). Toisaalta uskonto ilman armoa ja pelastumista tarkoittaisi vajavaista ihmistä ajatellen joko ihmisen lopulta musertavaa henkilökohtaista painolastia tai toisessa ääripäässään väärien fariseusten tietä: epärehellisten ihmisten kaksinaamaisuutta puheiden ja tekojen kesken (Mat. 16:6). Kristinuskossa ihmisen osa ei ole pelastaa itseään omin voimin.

* Armon hengellinen - eli Jumalaan ja ihmisen väliseen suhteeseen liittyvä suurin - tehtävä on liittää yksilöihminen Jumalaan (Room. 5:10; 2. Kor. 5:18-20; Kol. 1:20-21; Hebr. 2:17). Erikoista tässä on se, että tämä kaikki hyvä on pelastuksen myötä jokaiselle Jeesukseen uskovalle heti käytettävissä. Kristitylle avautuu tie Jumalan yhteyteen, mutta hänellä riittää loppuelämäksi työtä Jumalan viisauden ymmärtämiseksi ja soveltamiseksi Jeesuksessa Kristuksessa omaan elämäänsä (vrt. 1. Kor. 2:6-8, 12:8; Kol. 2:3).

* Ihminen, joka ottaa vastaan Jeesuksessa tarjotun pelastuksen saa osallisuuden myös Jeesuksen ylösnousemuksesta (Room. 6:5). Jeesukseen uskovan ei tarvitse odottaa kehon ylösnousemukseen asti. Ihmisen kuolematon sielu pääsee pelastuksen myötä paratiisiin kuoleman jälkeen (vrt. Luuk. 23:39-43). Kristillinen pelastus koskee siten niin sielua kuin ruumista, mutta me emme voi olla tieteellisellä tarkkuudella perillä mitä tarkasti ottaen ovat sielu ja hamassa tulevaisuudessa kuolemasta herätettävä ruumis. Puheet sielusta ja ylösnousemusruumista ovat meille erityisesti salaisuuksia mutta ne viittaavat samalla meille tuntemattomiin tosiasioihin ja voimme lupauksen takia luottaa varmasti saavamme kristittyinä kuoleman jälkeen hyvän ja yltäkylläisen elämän (Ilm. 20:6).

NÄIN TULLAAN USKOON

- Usko tulee kuulemisesta (Room 10:17). Usko käy mahdolliseksi, siis tulee yksilön päätösten ulottuville, vain jos pääsee ensin kuulemaan (tai lukemaan) Raamattuun pohjautuvaa hyvää sanomaa pelastuksen taustasta ja sen viimesijaisesta mahdollistajasta eli Jeesuksesta. Tavallisia kuulemisyhteyksiä ovat hyvän sanoman - evankeliumin - julistaminen kirkossa, seurakuntasalissa, vankilan kirkossa, tai kotikokouksessa. Sanoma voidaan välittää myös henkilöltä toiselle keskustellen. Raamatun mukaan kaikki, myös todella heikkouskoiset, on vastaanotettava muiden tunnustavien kristittyjen joukkoon (Room. 14:1). Usein evankeliumin eli pelastussanoman vastaanottaminen päättyy rukoukseen, jossa ihminen tunnustaa tehneensä vääriä tekoja ja pyytää Jumalalta anteeksiantoa ja samalla luovuttaa oman elämänsä hallinnan Jeesukselle, joka on sen jälkeen läsnä tämän ihmisen koko elämässä. Läsnäolon piirin laajuus on osaksi suhteessa siihen minkä vallan kukin ihminen voi tai haluaa antaa Jeesukselle, mutta Jeesus voi pysyä myös uskosta luopuneen ihmisen lähellä ja auttaa ja tukea häntä myös tämän tietämättä.

* Tullakseen uskoon ei tarvitse uskoa järkähtämättömällä tavalla jokaiseen etsijälle kerrottuun asiaan pelastuksesta tai Raamatusta. 

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hebr. 11:1; vrt. Gal. 3:26) 

Jeesuksen luokse tulevan täytyy toivoa, että evankeliumi on totta, ja tämän jälkeen luottaa evankeliumiin niin vahvasti, että toimii  sen mukaan, mikä merkitsisee yksilölle hyppyä tuntemattomaan. Hän on kuin ensimmäistä kertaa laskuvarjolla loikkaava hurjapää, joka voi vain toivoa varjon aukeavan väitetyllä tavalla, tai aloitteleva moottoripyörän ajaja, joka ei voi muuta kuin luottaa liikkuvien pyörien hyrrävoimien pystyssä pitävään vaikutukseen.

* Uskoontulossa toimivat voimat ovat kaikki Jumalan työtä. Jeesuksen omaksi ei tulla turvautumalla omiin, hyviin töihin tai yleensä nuhteettomaan elämäntapaan - ns. hyvän ihmisen karriääriin - vaan ihminen pelastuu yksin uskosta ilman ns. lain tekoja eli pelastus annetaan ihmiselle ilman yhdenkään moraalilain täyttämistä (Gal. 2:16, 3:7, 12). Moraali ei ole  pahasta eikä hyvä teko väärin, päinvastoin, mutta hyvä moraali kantaa  vain tietyissä ihmisten kesken sovituissa tilanteissa. Etiikka on osa ihmisten keskinäistä politiikkaa. Suhde Jumalaan vaatii sen sijaan niin paljon enemmän, että vain Jumalan teko, armo ristissä - armahdus Jeesuksen sovintoveren kautta vailla omia saavutuksia - tulevat kysymykseen.

* Ihmisen ei tarvitse "puristaa" uskoa itsestään. Uskoipa ihminen vähän tai paljon vastaanottaessaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena vapahtajanaan - kaikki usko on viimesijassa Jumalan teko. Jumalan voima ja rakkaus vetävät kaikkia ihmisiä puoleensa ja kutsuvat pelastuksen piiriin (Room 9:11). Ihminen ei ole kutsunut ensimmäisenä Jumalaa. Jumala on ensin lähettänyt kutsun ihmiselle seurattuaan  ihmisten tavallista, arkipäiväistä eloa maapallolla. Rakastava Jumala ei pysyttele omissa oloissaan odotellen häikäisevien nerojen ja sankarien ilmaantumista vaan Jumala rakastaa isän lailla ihmiskuntaa sellaisenaan kuin se on ollut ja nyt on, ja tulee toistaiseksi olemaan, ja vetää yksilöitä puoleensa erityisesti aika ajoin ns. herätysten kausina. Vaikka ihminen tuottaisi  millaisia pettymyksiä tahansa muille kristityille, tai yleensä ihmisille, Jumala ei kadu koskaan sitä, että hän kutsui juuri tämän yksilön kristityksi (Room. 11:29). Siksi Jumalan luo saa tulla ja Jeesuksen voi ottaa vastaan pelastajakseen ja johtajakseen, vaikka epäilisi vahvasti kykyjään ja voimiaan tehdä aina tai edes usein oikein elämässä. Jumalan kutsuu luokseen niin erityisen hyviä ihmisiä ja tavallisia taapertajia kuin erityisen pahoja ihmisiä. Ihmisen ei tarvitse ennen uskoontuloa vapautua pahuudestaan tai riippuvuuksistaan. Hän saa tulla "karvoineen, sorkkineen"  ja odottaa miten vähitellen, painolasti painolastilta, Jumala itse keventää huonona pidetyn ihmisen kuormaa ja hoitaa ja rakentaa eheämmäksi ns. pahaa ihmistä tai narkomaania tai alkoholistia. Mutta  totta on kaikkien elämässään tarkoitettava. Syntien katumisen tulee olla aitoa. Vakuutusyhtiötään voi ihminen pettää, Jumalaa ei.

SYNNINTEKIJÄN RUKOUS


Rukoukselle ei ole olemassa yhtä kaavaa. Se voi olla esimerkiksi tällainen:

- Hyvä Jumala. Toivon sinun olevan olemassa. Jos olet olemassa ja kuulet minua, haluan lähteä elämään uutta elämää. Auta minua siinä Jeesuksen nimessä.

- Haluan uskoa, tai edes toivoa, että Jeesus on sovittanut ristinkuolemallaan minunkin kaikki syntini. Anna minulle syntini anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja hänen vuodatetussa veressään.

- Tule Jeesus elämääni herrakseni, ohjaajakseni ja ystäväkseni. Asu minussa Jeesus Kristus.

- Hyvä Jumala, anna minulle Pyhän Hengen voimaa elää uutta elämää ja auta minua kasvamaan viisaudessa uskossa ja kristittynä ihmisenä. Auta minua pääsemään sovintoon muiden ihmisten kanssa ja korjaamaan tekemiäni virheitä, jos siihen avautuu mahdollisuuksia. 

JÄLKIHOITO

- Uskoontulleelle seurakunta on  kasvu- ja toimintaympäristö.  Kristillinen seurakunta periytyy meille Jeesukseen uskovilta apostoleilta. Se on uskoontulleelle kuin toinen koti, jossa Jumala antaa kullekin ihmiselle tehtäviä ja tehtäviin tarvittavia lahjoja (Mat. 16:18; Ef. 1:22, 3:10; 1. Kor. 12:5, 28). Seurakuntaa ei voida ainakaan kokonaan tai pitkäksi aikaa korvata muulla kristillisellä yhteisöllä, esim. hyväntekeväisyysyhdistyksellä, poliittisella puolueella tai harrastuskerholla kuten esim. moottoripyöräkerholla. Raamattu neuvoo uskovaista pysymään seurakunnan yhteydessä ja käymään sen tilaisuuksissa (Heb. 10:25). Muut kristilliset yhteisöt voivat korkeintaan täydentää kristityn seurakuntayhteyttä. Hän voi halutessaan toimia seurakunnan ohella yhteisöissä, jotka palvelevat hyviä asioita tehostetulla tavalla keskittäen  toimintojaan johonkin erityissektoriin.

* Oman seurakunnan löytäminen ei käy aina helposti. Joskus asian kanssa  kipuillaan pitkäänkin. Kristillisen seurakunnan tunnistaa siitä, että se levittää evankeliumia Jeesuksen sovitustyöstä ja ylösnousemuksesta, ja pitäytyy Jeesuksen ja Uuden testamentin keskeisiin opetuksiin. Kristillisessä seurakunnassa ei pidetä Raamatun rinnalla esillä poliittisia, psykologisia tai filosofisia katsomuksia, tai mistään vieraasta uskonnosta peräisin olevia oppeja ja rituaaleja - vaan ainoastaan Jeesuksen opetuksen esimerkin tavoin edeltä käsin määrättyä, Jumalalta peräisin olevaa oppia (Joh. 7:16-17; Kol. 2:22, 1. Tim.  1:3, 4:1; 2. Tim. 4:10). Jos toiminta tai opetus ei vastaa Uuden testamentin pääpiirteitä, tämä seurakunta ei ole oikea paikka uskoontulleelle ihmiselle. Keskeisten, yhteisten opillisten katsomusten ohella, tavataan kirkoissa ja uskonnollisissa muissa yhteisöissä käytännössä paljon erilaisia tulkintoja ja inhimillisiä painotuseroja. Ne poikkeavat jossain määrin toisistaan kirkosta riippuen. Jotkut seurakuntakohtaiset painotuserot ja lievät tulkikintaerimielisyydet eivät ole usein seurakuntaan liittymisen kynnyskysymyksiä. Tärkein asia on opetuksen ja toiminnan ydin. Turvallisinta on toimia seurakunnassa, joka samalla  arvostaa Raamattua, erityisesti Uutta testamenttia, mutta joka samalla tekee yhteistyötä muiden kristillisten kirkkojen ja - seurakuntien kanssa.

* Monet uskoontulleet käyvät ns. uskovien kasteella, toiset taas uskovat siten, että tavallisesti vauvana tehty kaste on kristillinen ja se uskovaiselle riittäköön. Kristillisyyden ydinasia ei ole kumman puolen uskoontullut valitsee. Uskon kannalta on tärkeintä miten kristitty itsensä ja omiin valintoihinsa kohdistuvat paineet ja odotukset itse käsittää elämänkulussaan "kasteen jälkeen".

"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut." (1. Piet. 21-22) 

Kaste ei  lisää ihmisen kykyjä tai anna yliluonnollista voimaa elää maailmassa ja ihmisten kesken vailla  myöhemmin sattuvia syntejä. Kasteen vertauskuvan kautta kristitty - toivottavasti - tiedostaa erityisesen selvästi tulleensa nyt liitetyksi osaksi vahvaa pelastushistoriaa. Häntä ei liitetä  omaan, persoonakohtaiseen täydellisyyteen. Kastettu kristitty voi palata erityisesti heikkojen hetkiensä jälkeen kasteeseen ja muistaa siirtyneesä yksin Jumalan Pojan teosta ja ylösnousemuksesta johtuen maailmankaikkeuden suurimman voittajan, Jeesuksen, puolelle.

*  Raamatussa on useita käskyjä. Monet niistä ovat periytyneet Vanhasta testamentista myös Uuden testamentin puolelle. Se mitä Jumala odottaa ihmisen moraalilta on niin korkealla normaali-ihmisen arkimaailmasta, ettei kukaan kristitty voi noudattaa lain osalta edes kaikkia Uuden testamentin  vaatimuksia. Uskovaisella ei ole silti lupa pysyä välinpitämättömänä  Raamatun käskyjen edessä eikä hänellä ole toisaalta mitään lupaa vaatia itseltään niin suurta onnistumista, että pahimmassa tapauksessa hänen oma mielenterveytensä heikkenee tai hänestä kehittyy muita ihmisiä jatkuvilla vaatimuksillaan lopulta  häiritsevä ns. lakihenkinen kristitty.

* Sen sijaan, että Raamattu käskyineen ja neuvoineen tehtäisiin tyhjäksi sitä vähättelemällä on tyydyttävä päästämään ihminen itse tyhjäksi itsestään: Ihmisellä ei ikävä kyllä ole voimaa, kykyä eikä todellakaan aina edes halua seurata sitä mikä on hyvää Raamatun mukan. Uskovainen tekee sen minkä ja mitä voi, lankeaa ajallaan. Jos hän tunnustaa syntinsä ja luottaa Jeesuksen Kristuksen työhön ristillä,  armo jatkaa tästä eteenpäin korvaten lankeamuksen täydellisesti. Tervehenkisessä kristillisyydessä vastuu itsestä ja muista, ja tätä vielä suurempi armo kohtaavat toisensa ystävyydessä.