(Foto: Internet)
Baptistilähetyksen evankelioivassa lehdessä "Uusi Elämä Jeesuksessa" Ismo Salonen alias Iku kertoo elämästään, joka lähti varhain huonoon suuntaan. Iku (62 v.) muistelee miten lapsuus mummon kanssa sujui normaalisti kunnes eno muutti heidän luokseen. Enon alkoholisoituminen oli tuolloin pitkälle kehittynyt. Hän käytti alkoholia päivittäin. Juominen rupesi varjostamaan myös poikaa itseään. Ikää ei ollut viittätoista vuotta enempää, kun Iku pääsi oman alkoholisairautensa alkuun. Muutama vuosi vierähti ns. harjoitellessa, mutta varusmiespalvelu jälkeen alkoholiongelma roihahti valloilleen. Ikun elämä "armeijan harmaista" vaihtui päihteiden orjan "mustuuteen". 25 vuotta hupeni elämää juovan alkoholistin kuviossa: viinaa, pillereitä, vankilaelämää ja hoitokotikatkoja. Jokaisen parantumisyrityksen jälkeen Iku palasi viinakauppaan aivan kuin jalat olisivat sinne vieneet. Pullolla oli kasvanut häneen nähden oma tahto, "tyhjennyshalu"; tämä tahto voitti Ikun heikomman halun päästä kierteestään irti.
Ikun ryyppyporukan pihapiirissä poikkesi toisinaan Rami Sironen, uskovainen mies, pyytämässä juoppoja hengellisiin kokouksiin. Hänen sitkeytensä palkittiin. Kaksi Ikun ystävää jätti elämänsä Jeesukselle. Myös Iku tunsi vetoa uskoon ja halusi seurata tovereitaan uuden elämän alkuun, mutta hänelle ei usko heti kirkastunut. Iku kertoo vain "esiintyneensä uskovaisena". "Näytteleminen" päättyi rajuun viina- ja pilleriputkeen. Vierähti seitsemän kuukautta viinamäen jäljillä. Silloin Ikun äiti neuvoi häntä palaamaan uskovaisten luokse. Se tuntui vaikealta. Iku pelkäsi pettäneensä uskovaisporukan ja ystävänsä. Kuinkas muuten, taas pullosta rohkeutta keräten Iku hankkiutui uudestaan hengelliseen tilaisuuteen. Vaikka promilleja oli veressä, taivastietä ei siihen katkaistu. Marko Nuurkari rukoili Ikun puolesta ja patisti häntä saattamaan uskonasiansa kunnolla loppuun asti.
Koska Ikulla oli putki päällä, hän tarvitsi vielä muuta hoitoa, katkaisun. Se tilattiin saman tien. Juomahimo oli niin paha, että viikonloppu kului kokonaan märissä merkeissä. Päätöksensä mukaisesti Iku lähti seuraavana maanantaina katkaisupaikkaan. Viikon hoitojakson jälkeen Iku taas kotiutettiin. Nyt hänen "jaloiltaan" oli otettu valta kävelyttää omistaja "hoidosta viinakauppaan". Iku poikkesi sen sijaan kahville uskovaisen tuttavansa luo ja meni myöhemmin hengelliseen kokoukseen, jossa hän oman todistuksensa mukaisesti "antoi elämänsä Jeesukselle". Tämä tapahtui 7.4.1995.
Tultuaan näin uskoon Iku sai armon vapautua viinasta, pillereistä ja vielä tupakasta. Hän kertoo eläneensä 17 vuotta raittiina. Iku kuuluu niihin alkoholisteihin, jotka ovat saaneet hämmästyttävällä tavalla nousta takapakitta pohjilta. Ihmisjärki ei ymmärrä miten ja miksi joku vapautuu heti alkoholista, toinen vasta pitkää kipuiltuaan ja kolmas ei ehkä koskaan, mutta yksi asia on selvä - kun vapauden vähänkin löytää, se täytyy asettaa omaa itseä korkeamman asian palvelukseen. Ikun elämään tuli runsaasti uusia, hyviä asioita. Hän on ollut mukana hengellisessä työssä Suomessa ja Venäjällä. "Näiltä reissuilta on monia hienoja muistoja ja kokemuksia siitä, miten Jumala on auttanut ja ilmestynyt."
Voit lukea Ikun tarinan kokonaan evankelioimislehden numerosta 2/2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti