CHRISTIAN TODAY
THE JERUSALEM POST
BCN (Breaking Christian News)
IRR-TV
TV7
ALFATV
MARTTYYRIEN ÄÄNI RY
PATMOS LÄHETYSSÄÄTIÖ
UUTISIKKUNA:
Foto: Yle
10.12.2017 JERUSALEM - ISRAELIN PÄÄKAUPUNKI
Onko tämä ns. ajan merkki, jokin historiallinen käännekohta maailmassa ja erityisesti kristinuskon ja juutalaisuuden yhteydessä? Niin tällä hetkellä ajattelen.
Näin aiheesta tuoreeltaan Juha Ahvio:
"USA:n presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi
Eilinen päivä, 6.12.2017, jää aikakirjoihin sekä Suomen 100-vuotisen sinivalkoisen itsenäisyyden juhlapäivänä että sinivalkoisen Israelin ja Jerusalemin kaupungin historiallisen merkityksen virallisen tunnustamisen päivänä.
USA:n presidentti Donald Trumpin päätös tunnustaa virallisesti Jerusalem Israelin pääkaupungiksi ja aloittaa valmistelut USA:n suurlähetystön siirtämiseksi Tel Avivista Jerusalemiin, on historiallinen. Trump täytti jälleen yhden merkittävistä vaalilupauksistaan. Historiallisella päätöksellään Trump halusi osoittaa, että historiallisilla tosiasioilla täytyy olla ratkaiseva merkitys myös Lähi-idässä ja sen rauhanprosessin edistämisessä.
Trump ilmoitti samalla, että hän tulee voimallisesti jatkamaan jo alkukesän Lähi-idän kiertueensa yhteydessä aloittamaansa Lähi-idän kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen rakentamista yhteistyössä sekä Israelin että arabien kanssa.
Trumpin päätöksessä on ennen kaikkea kyse sen perustavan todellisuuden julki tuomisesta ja vahvistamisesta, että Israelilla on oikeus olemassaoloon juutalaisena kansallisvaltiona pääkaupunkinaan juutalaisuuden kannalta sekä uskonnollisesti että kulttuurihistoriallisesti luovuttamattoman tärkeä Jerusalemin kaupunki.
10.2.2013 päivätyssä blogissani Israelilla on oikeus olemassaoloon juutalaisena kansallisvaltiona kirjoitin muun muassa seuraavasti, juutalaisen kansallisvaltion olemassaolon oikeutuksen historiallisia perusteluja valottaessani:
”Miksi länsimaisen kulttuurin henkisiä ja hengellisiä juuria vaalivan ja suomalaista kansallisvaltiota puolustavan konservatiivin ja etenkin kristityn konservatiivin tulee puolustaa Israelin oikeutta olla olemassa juutalaisena kansallisvaltiona Lähi-idässä? Ennen kaikkea seuraavista syistä:” (...)"
Voit jatkaa ja lukea koko kirjoituksen ja Israelin asemaa koskevan Ahvion aikaisemman (2014) kannanoton perusteluineen täältä.
Näin aiheesta Patmoksen parissa toimiva Juha Ahvio:
"Suomalaiset kannattavat nyt maahanmuuttorealismia
Kuten esimerkiksi 22.8.2017 päivätystä Ylen ”Turun veitsimies halusi liittyä Isisiin ja kutsui suomalaisia vääräuskoisiksi” -artikkelista ilmenee, Turun puukotusverityön asiayhteys liittyy vahvasti sekä islamistiseen jihadistiterrorismiin että Suomeen ja Eurooppaan laajamittaisesti suuntautuneeseen islamilaiseen turvapaikanhaku- ja maahanmuuttovyöryyn.
Suomalaisten selkeä enemmistö on viimeistään nyt, Turun terroriteon seurauksena, ymmärtänyt nämä laajemmatkin asiayhteydet. Tämä selviää Iltalehden Taloustutkimus Oy:llä tuoreesti teettämän kyselytutkimuksen tuloksista, joita selostetaan Iltalehden 24.8.2017 päivätyssä artikkelissa ”IL-Kysely: Enemmistö suomalaisista kaipaa nyt kovaa maahanmuuttopolitiikkaa – selvä muutos aiempaan”.
Artikkelin ja kyselytutkimuksen mukaan vastaajien selvä enemmistö eli 60 prosenttia kaipaa pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaan ”kovia keinoja”. Koviksi keinoiksi tässä yhteydessä on määritelty esimerkiksi ”viranomaisten toimivaltuuksien lisääminen ja kireämpi maahanmuuttopolitiikka”. Artikkelissa todetaan seuraavasti:
”Ylivoimaisesti suurin osa tutkimuksen vastaajista, noin kahdeksan suomalaista kymmenestä esimerkiksi on sitä mieltä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet on eristettävä muusta yhteiskunnasta ja heidät on poistettava nopeammin maasta”.
”Noin 80 prosenttia on sitä mieltä, että poliisien määrää on lisättävä ja eduskunnan on nopeasti hyväksyttävä uusi tiedustelulaki. Jos siis kansa saisi päättää, tiedusteluviranomaiset saisivat heti paikalla uusia toimivaltuuksia ja perustuslaki muuttuisi yhdessä hujauksessa” ...
Patmos
- - -
Suomessa aatemaailman liberalisoituminen ja idealistinen haihattelu humanismin varjolla resonoivat myös maamme kirkkoihin ja seurakuntiin. Raamattuaan hylkivä seurakunta on halukas paikkaamaan arvotyhjiötä kulttuurin muilla aatteellisilla osatekijöillä. Jotkut ovat näiden uusien aatteiden puolella ns. henkeen ja vereen, Turun joukkomurhan kaltaisista takaiskuista välittämättä, ja jotkut aatteita vastaan, osa välillä raivokkaastikin. Yksi uusimmista valtavirtauksista on suhtautua erityisen vapaamielisesti islamiin ja muslimimaahanmuuttoon Suomeen.
Minua itseäni arveluttavat niin lipevät ja pohjimmiltaan vastuuttomat uushumanistit kuin "räivät" islamin ja maahanmuuton vastusajat. Toisaalta asiallistakin porukkaa on sekä puolin että toisin. Heidän hillitty tapansa tuoda asioita esille vain peittyy muun metelin alle.
En näe hyvin harkituksi asiaksi kirjoittaa yhteiskuntapolitiikkaa kristinuskosta käsin. Tässäkin arvo- ja normiasiassa ihmisten on osattava tehdä päätöksiä yleisiin järkisyihin pitäytyen. Valtion ja kirkon vanhoista tulenaroista suhteista opimme sen miten riskialtista on tehdä politiikkaa kristinuskosta käsin tai ulottaa politiikka kirkkoihin asti valtiosta käsin.
Minusta kirkoille ja muille uskonnollisille yhteisöille riittää hyvin pitäytyä omaan perinteelliseen kristilliseen sanomaan ja evankeliointiin tässäkin asiassa.
Missä ovat ne jämerät pastorit ja evankelistat jotka tohtivat sanoa Eurooppaan työntyvälle uusväestölle, ettei islam pelasta ikuiseen taivaselämään vaan ainoastaan Jeesus Kristus? Kaikki muu aiheeseen liittyvä on ratkaistavissa realistisella, järkevällä ja kansan mielipiteitä kuuntelevalla demokraattisella politiikalla.
28.5.2017 HARHAANJOHTAVASTIKO HARHAANJOHTAJISTA?
Ex-helluntailainen Terho Miettinen ja rikostoimittajana aikoinaan puuhannut Raija Pelli julkaisivat kirjan "Harhaanjohtajat-vahvassa uskossa".
Huomioin kirjan julkaisemisen jo jokin aika sitten, mutta päätin antaa ajatuksieni aiheesta kypsyä. Kovin sovinnollista sanottavaa en siitä sitten näinkään keksinyt.
Heti ilmestymisensä jälkeen kirja herätti paljon tunteita.
Näin mm. "Seurakuntalainen":
" (...) Oulun helluntaiseurakunnan pastori ja toiminnanjohtaja Mikko Saukkonen toteaa, että kirjan uutisoinnissa esiin nostetut esimerkit ovat ennestään tuttuja ja varoittavia esimerkkejä epäonnistuneesta valvonnasta ja vääristyneestä hengellisen yhteisön johtamisesta. Saukkosen mukaan on kaikkien etu, että väärinkäytöksistä ei vaieta. Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen on samoilla linjoilla. Matikaisen mukaan kirjan esille nostama hengellinen väkivalta ei saa olla tabu, vaan siitä pitää puhua.
– Kun kuvataan ongelmallisia kristittyjä henkilöitä, jotka syyllistyvät väärinkäytöksiin, niin heitä on seurakunnissa samassa suhteessa kuin muussa väestössä. Kirkot tekevät työtä torjuakseen epätervettä toimintaa, jota niiden yhteydessä ja liepeillä tapahtuu, Esko Matikainen toteaa.
Kaikki yliluonnollisuus psykologisoidaan
Mikko Saukkonen näkee vaarana sen, että ihan normaali seurakuntatoiminta voidaan kirjan perusteella nähdä jotenkin pelottavana ja kummallisena. Helsingin Sanomien kirjaa käsittelevän lehtiartikkelin mukaan tietokirja ”haluaa levittää tietoa siitä, mitä tapahtuu suljettujen ovien takana, kun helluntailaiset ja muut niin sanottujen vapaiden suuntien seurakunnat kokoontuvat.”
Mikko Saukkonen ja Esko Matikainen muistuttavat, että helluntaiseurakunnissa ja vapaiden suuntien seurakunnissa ei ole suljettuja ovia. Vapaakristilliset kirkot ovat vakiintuneita suomalaisia kirkkoja, jotka toimivat yhteistyössä toisten kirkkojen ja yhteiskunnan kanssa.
– Pyrimme siihen, että toiminta on avointa ja yhteiskunnalle näkyvää, Matikainen sanoo.
Esko Matikainen pitää ongelmallisena sitä, että kirjassa kaikki uskoon kuuluva yliluonnollinen psykologisoidaan.
– Kaikki yliluonnollinen ruoditaan kirjassa palasiksi. Se ei vastaa useimpien kirkkojen opetusta, Matikainen toteaa. Kirjan mukaan rukous ei paranna eikä kielillä puhumisen armolahjaa ole olemassa.
Mediassa kärkeen nostettua kirjassa mainittua kuolleen henkiinherättämissessiota Esko Matikainen pitää järkyttävänä ja epäterveenä tapahtumana.
Yhden henkilön korostunut valta-asema ja tilivelvollisuuden puute syynä ylilyönteihin
– Karismaattisuuden sisälle mahtuu monenlaisia toimijoita, kirkkokunnista yksittäisiin toimijoihin, Saukkonen sanoo. Saukkonen muistuttaa myös, että helluntailiike ei ole ollut tekemisissä alunperin luterilaisen Markku Koiviston ja Nokia Mission kanssa. Kirjassa Markku Koiviston ja Nokia Mission toimintaa ruoditaan tarkasti.
Helluntailiikkeen edustajia kiusaa se, että kirjassa vakiintuneet kirkkokunnat kuten helluntailaisuus ja vapaakirkko kimputetaan samaan joukkoon ääri-ilmiöistä tunnettujen kulttien ja lahkojen kanssa (...)"
Luen koko artikkeli:
Seurakuntalainen
Minua kiinnostaa tässä erityisesti manipulaation käsittely ja kirjan valinta keskittyä vain pieneen osaan kaikista manipuloivista ryhmistä.
Ex-helluntailainen Terho käyttää vapaassa yhteiskunnassa jokaiselle vapaalle ihmiselle kuuluvaa sananvapautta. Hyvä niin ja kiitos! Eikö olisi kuitenkin johdonmukaista ja rakentavaa pyrkiä aina ensin, riittävässä määrin ja riittävällä sinnikkyydellä keskusteluun ja vuorovaikutukseen ensin oman seurakunnan/kirkkokunnan keskellä ja vasta sitten ponnistaa puheisiin kirjankansien kautta?
Olen vakuuttunut siitä, että erityisesti nykyaikana helluntailaisuudessa ja muussa ns. vapaiden suuntien kristillisyydessä on paljon mahdollisuuksia rakentavalle kritiikille.
Tunnen helluntailaiset vähintään yhtä hyvin kuin Terho, koska olin jo lapsena mukana tämän herätyssuunnan kokouksissa ja kuuluin tähän liikkeeseen jäsenenä 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun lopulle asti. Tuttuja ovat niin suuret kuin pienet seurakunnat.
Manipuloivatko helluntaijohtajat ja muut uskonnolliset johtohenkilöt? He manipuloivat samalla tavalla kuin kaikissa sosiaalisissa yhteisöissä toimitaan. Yksi manipuloi näkyvämmin, toinen heikommin. Kolmas ei edes tajua manipuloivansa vaan seuraa omaa innostustaan ja näkyään. Neljäs voi olla hyvinkin tarkka siitä, ettei sotke mitään ihsmislähtöistä "kuorrutusta" hengellisiin ilmiöihin.
Helluntailaisten parissa tapahtuva psykologinen ja emotionaalinen manipulointi on täysin verrattavissa esim. nykyisen, vapaamielisen luterilaisen kirkon mielipidemuokkaukseen tai poliittisten puolueiden johtajien toimintaan.
Silloin tällöin uskonnon, politiikan tai taiteen areenoille astuu erityinen tapaus, joko narsisti, psykopaatti tai rajatilapersoonallisuus, joka loistavilla puhe- ja taivuttelulahjoillaan vetää joukot puolelleen tai toisiaan vastaan. Vain tällaiset kypsymättömät mutta vaikutusvaltaiset johtajat voivat - mutta vain hetkeksi - pysähdyttää kritiikin ja rakentavan keskustelun.
Tunnen aika laajalti myös muuta vapaiden suuntien toimintaa. Suomen vapaiden suuntien arkinen seurakuntaelämä sopii kenelle tahansa normaali-ihmiselle.
Minusta vaarana vapaissa suunnissa on pikemmin ajoittainen ikävystyminen kuin erityinen aggressiivisen manipulaation kohteeksi joutuminen. Toisaalta pitkästyn usein kirkossa kuin kirkossa.
Helposti höynäytettävä ihminen voi puolestaan joutua tavalla tai toisella vedätetyksi kestämättömille poluille jokaisessa suomalaisessa ja ulkomaalaisessa yhteisössä - olivatpa ne uskonnollisia tai eivät.
Seurakunnissa on harvinaista, että toiminnasta aiheutuu jäsenelle kärsimyksiä. Yleisesti on sen sijaan saatu apua ja helpotusta elämään. Väärinkäytöksiin yleensä puututaan, jos ne tuodaan esille.
En tunne lainkaan ns. lahkoja, koska en ole sellaisiin elämäni aikana tutustunut.
"Nokian herätyksen" johtohenkilöstä minulla on sen sijaan yksi muistikuva vuosien takaa: Nuorehko, vakavasta sairaudesta parantunut ystävällinen ja empaattisesti käyttäytyvä mies telttavahdissa. Koivisto on persoonaltaan todennäköisesti varsin tavallinen suomalainen mies, joka jossain vaiheessa kehittyi väärään suuntaan, lipesi puheidensa ja tekojensa välillä ja tipahti joksikin aikaa kaksoiselämän verkon vangiksi. Kun hän siinä sitten lopulta killui median nostamana kaikkien nähtävänä, tuli hänestä samalla oiva maalitaulu kaikelle uskontokriittiselle kirjoittelulle.
Erityisesti seksuaalinen manipuloiminen on moraalisesti ehdottomasti väärä valinta, mutta vastaavia moraalisia lankeamuksia ja joskus samalla myös oikeita rikoksia ikävä kyllä tapahtuu silloin tällöin kaikissa yhteisöissä, myös kristillisissä.
Toimittaja Pelliltä muistamme sloganin: "Taas on tehty törkeitä rikoksia." Niitäkö hän sitten tässä kirjassakin jahtaa?
Raijalla ei ole edes Terhon kokemusta vapaista suunnista tai ns. lahkoista (miten ne sitten määritelläänkin, tarkasti katsoen jopa protestanttinen kristillisyys joutui aikoinaan katolisessa kirkossa lahkolaisen asemaan). "Peesaako" Raija nyt Terhoa erityisesti vanhalla rikostoimittajan vainulla ja innolla?
En käsitä kirjoittajaparin teoksen perimmäistä tarkoitusta. Kirja ei ole edes erityisen ajankohtainen tällaisenaan. Onhan se tietysti lajissaan yksi "Uskontojen uhrien tuki ry:n" manifestaatio. Ja onhan se tietysti yksi "murikka" lisää liberaaleille kivittää niitä kristittyjä, jotka yhä kunnioittavat Raamattua, raamatullista seurakuntaelämää ja Uuden Testamentin arvo- ja normimaailmaa. Ja onhan se tietysti sen ohella oiva apukeino nostaa liberaalin kristillisyyden ja liberaalien kirkkojohtajien profiilia - aivan kuin harhaanjohtajia ei olisikaan yllin kyllin myös siellä.
Kirja olisi mielestäni tärkeä ja ajankohtainen, jos se tutkisi manipulaatiota ja johtajuuden teemaa yleisesti yhteiskunnassa nykyajan valtailmiöitä tarkastellen.
Kirja olisi ajankohtainen ja tärkeä, jos se tutkisi manipulaatiota, johtajuutta ja väkivaltaa erityisesti islamilaisissa yhteisöissä Euroopassa ja Suomessa. Näistä "ilmiöistähän" kirjoitetaan tavan takaa uutisissa. Tähän kirjoittajaparin tiedot, rahkeet ja rohkeus tuskin riittävät. Lauhkeita "lampaita" on aina turvallisempaa ja taloudellisesti kannattavampaa "keriä" kuin eurooppalaisen lammastarhan "susia".
14.4.2017 KRISTITTYJEN VAINOT JA PITKÄPERJANTAIN SANOMA
"Pääsiäinen on monissa maissa kristityille erityisen vaarallista aikaa. Viime vuoden pääsiäisenä Lahoren kaupungissa Pakistanissa tehdyssä itsemurhaiskussa kuoli lähes 70 ihmistä. Isku oli kohdistettu kristittyihin, mutta kuolonuhrien joukossa oli myös muslimeja.
Nyt vietettiin vasta palmusunnuntaita, kun Egyptissä tehtiin hyökkäys kahteen kirkkoon. Surmansa sai ainakin 49 ihmistä yli 70 loukkaantui.
Ensimmäinen isku tehtiin Mar Girgisin koptikirkkoon Tantassa, Niilin suistossa, 94 kilometriä Kairosta pohjoiseen. Joidenkin tietojen mukaan kyseessä oli pommi, mutta paikalla olleet sanovat sen olleen itsemurhaisku. Lähellä alttaria tapahtuneessa räjähdyksessä kuoli 27 kristittyä.
Muutamaa tuntia myöhemmin räjähti Pyhän Markuksen koptikirkon edessä Aleksandriassa. Itsemurhaiskijä yritti päästä kirkkoon, mutta poliisit estivät hänet, jolloin hän räjäytti itsensä. Iskussa kuoli 18 ihmistä. Egyptin koptikirkon johtaja Tawadros II oli johtamassa jumalanpalvelusta, hän ei loukkaantunut hyökkäyksessä.
Isis on ottanut vastuun iskuista. Egyptin presidentti Abdel Fattah al-Sisi on määrännyt maahan kolmen päivän suruajan ja kolmen kuukauden mittaisen kansallisen hätätilan.
Rukoilkaa, että Jumala lohduttaisi läheisensä menettäneitä ja varjelisi Egyptin kristittyjä uusilta hyökkäyksiltä erityisesti tällä pääsiäisviikolla. Valvontaa oli jo kiristetty ja vartiointia lisätty, mutta siitä huolimatta iskut onnistuivat."
Marttyyrien ääni
Kristityt ovat tänään kuin "pitkäperjantain uskovaisia". Kristittyjä vainoavat islamistit niin kehitysmaissa kuin jo sisällä Euroopassa. Kristittyjä halventavat monet liberaalit humanistit länsimaissa. Kristittyjä pilkkaavat monet ateistit, erityisesti nuoret ja elämää syvemmältä tasolta kokemattomat, itsekeskeiset yksilöt. Kristityistä juorutaan mielellään kaikkia mahdollisia ikäviä asioita, ja niitä kirjataan yhteen jopa kirjoiksi asti, näin myös meillä Suomessa.
Koko kristikunta ei ole tällä hetkellä kaikkialla vainottavana. USA:ssa ja monessa muussa ns. hyvän järjestyksen valtiossa pidetään mahdollisimman hyvää huolta laista, turvallisuudesta ja monessa maassa tahdotaan varjella omaa kristillistä kulttuuria.
Kristillinen kulttuuri ei itsessään ketään pelasta, mutta se antaa perustan kohdata rauhassa Jeesus Kristus omana Vapahtajana ja vakaan perustan kasvaa kristittynä esivallan suojeluksessa ja ympäröivän kulttuurin arvostamana vakaumuksen ihmisenä.
Kaikkia itseään kristityiksi kutsuvia ihmisiä ei tietenkään vainota. Henkilöt, jotka luopuvat Raamatun arvovallasta ja korvaavat tyhjiön uskosta osattomien arvoilla, mielipiteillä, ihanteilla ja muotikäytöksellä nauttivat Pohjoismaissa ja Suomessa poliitikkojen, valtamedian, ja omassa luopumuksessaan käyskentelevien kirkon kellokkaiden suosiota ja saavat laajaa tukea.
Henkilöt, jotka eivät pidä kiinni vanhasta, todellisesta kristinuskosta ja syvästä, kiistämättömästä ja ilman ristiä sovittamattomasta erosta kristinuskon ja muiden uskontojen välillä, ovat kulttuurimme viisastelijoille yhtä kuin vain sammutustaan odottavaa "vihapuhetta". Islamisteille sen sijaan kaikki kristityt ja kaikki kristinuskosta luopuneet ovat lähes samaa "riistaa", mutta sillä erolla, että islamistien ja jihadistien syvin halveksunta ei koske kristinuskossa pitäytyviä, Jeesusta, Raamattua ja kristillisiä arvoja kunnioittavia aitoja uskovaisia vaan liberaaleja, ateisteja ja moraalittomuudessa rypeviä elostelijoita.
Länsimaissa normit, arvot, laki ja tuomiolaitos rappeutuvat rinta rinnan kristinuskosta luopumisen myötä. Jeesuksen aikana juutalaisten kirkollinen ja poliittinen eliitti oli ensiksi Jeesuksen ja hänen jälkeensä kristittyjen uskovaisten pahin ja vaarallisin vainoaja.
Olemmeko siirtymässä ajassa takaisin 2000 vuotta, ja olemmeko kohtaamassa oman aikamme poliittisen ja kirkollisen eliitin kristinuskon ja Raamattua kunnioittavien uskovaisten vainoajina? Eikö siinä ole tarpeeksi, että kristittyjä kuolee jihadistien käsissä? Tarvitseeko uskovaisia vielä erikseen korventaa maallistuneessa liberaali-Suomessa?
3.3.2017 AVIOLIITTOLAKI
Maaliskuun alusta astui voimaan uusi avioliittolaki. Siitä ja lain kehittelyn taustalla olleista seikoista voi halutessaan lukea tarkemmin täältä. Kuulin itse, että uutta lakia kaavailtaessa olisi painotettu, ettei muutos vaikuta kirkkoon. Nyt kumminkin kirkot, joilla on vihkimisoikeus, joutuvat moniin vaikeuksiin tulevaisuudessa, koska asiasta tuli yllättäen (tai "yllättäen") kirkonkin kysymys.
22.2.2017 NORJAN LIBERAALI KUNINGAS?
"Norjalaiset ovat tyttöjä, jotka rakastavat tyttöjä,
poikia, jotka rakastavat poikia ja tyttöjä ja poikia, jotka rakastavat toisiaan.
Norjalaiset uskovat Jumalaan, Allahiin, universumiin ja ei mihinkään.
Toisin sanoen: Norja olet sinä. Norja olemme me."
80-vuotias Norjan kuningas Harald sanoi nämä sanat puutarhajuhlissaan. Puheesta kerrotaan sukeutuneen somehitti, nuorekas kuningas kun on monen liberaalin mieleen.
Erikoista, että vanha kuningas antaa kuin "kuninkaan luvalla" ihmisten harrastaa sikin sokin seksisuhteita ja myös solmia Raamatun käsityksiin sopimattomia avioliittoja. Harald ei viittaa ns. platoniseen rakkauteen. Hän ei edes tarkenna ikärajoja vaan puhuu niin väleällä tavalla "tytöistä ja pojista". Toivottavasti hän ei suhtaudu ääriliberaalilla tavalla suojaikärajoihin.
Kuningas puhuu arvostavalla tavalla uskosta tarkemmin määrittelemättömään "Jumalaan", ja "Allahiin", ja kenties New Age- uskomuksiin. Jos kuningas ei viittaa Norjan vanhoihin pakanajumaliin, Jumala tarkoittaa käytännössä Vanhan - ja Uuden Testamentin Jumalaa. Tätä yhteyttä Harald ei muodikkaasti tarkenna. Miten hän voisi sen edes tehdä, koska Raamatun Jumala kieltää seuraamasta muita jumalia? Myöskään nimi "Jeesus" ei tässä yhteydessä sopinut hänen suuhunsa. Sen sijaan hän lausui estoitta islamin jumaluuden nimen.
"Norja olet sinä. Norja olemme me." Vanha kuningas ei siis miellä norjalaisuuden sisintä muotoa muuksi kuin kunkin aikakauden uskomusten, arvojen ja vaihtuvien käsitysten summaksi.
Kuningas on irtaantunut vanhoilta pohjoismaisilta juuriltaan. Mutta miten käy juurettomien yksilöiden tai juurettoman kansan? Kuinka pitkään on syytä säilyttää risti Norjan lipussa? Toivottavasti sitä ei seuraavaksi oteta pois, ettei edes tämä symboli muistuttaisi kansaa Norjan kristillisistä seurakunnallisista juurista ja pakanajumaluudet kertaalleen voittaneesta evankeliumista Jeesuksesta Kristuksesta.
Kuningas on irtaantunut vanhoilta pohjoismaisilta juuriltaan. Mutta miten käy juurettomien yksilöiden tai juurettoman kansan? Kuinka pitkään on syytä säilyttää risti Norjan lipussa? Toivottavasti sitä ei seuraavaksi oteta pois, ettei edes tämä symboli muistuttaisi kansaa Norjan kristillisistä seurakunnallisista juurista ja pakanajumaluudet kertaalleen voittaneesta evankeliumista Jeesuksesta Kristuksesta.
30.1.2017 NORJAN LUTERILAINEN KIRKKO HYVÄKSYI HOMOSEKSUAALIEN KIRKKOVIHKIÄISET
Uutista lukiessa ihmettelen miksi Raamattuun ja vielä Uuteen testamenttiin nähden sointumatonta avioliittokäsitystä pitää kuin ajamalla ajaa sisälle juuri kristillisiin kirkkoihin ... Jos yhteiskunnassa on muodikasta tai jostain kumman syystä jopa välttämätöntä olla lähes kaikessa liberaali ja tasa-arvotietoinen, eivätkö yhteiskunnan maalliset instituutiot maailmassa jo tässä riitä?
- - -
"Norjassa luterilainen kirkko on maanantaina hyväksynyt mahdollisuuden samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen. Kirkolliskokous hyväksyi avioliitot mahdollistavan uuden vihkikaavan.
Viime huhtikuussa kirkolliskokous tuki samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Tuolloin ei kuitenkaan vielä päästy yhteisymmärrykseen sanamuodoista.
Maanantain päätöksessä muokattiin vihkikaava sukupuolineutraaliksi muun muassa poistamalla sanat 'morsian' ja 'sulhanen' kaavasta. Uusi liturgia otetaan käyttöön jo keskiviikkona.
– Toivon, että kaikki maailman kirkot voisivat inspiroitua tästä uudesta liturgiasta, sanoi asiaa ajanut Gard Sandaker-Nielsen."
Lue koko uutinen Yle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti